Author Description

Kansanihmiset olivat varhaismodernina aikana kirjallisessa kulttuurissa ylempien säätyjen opetus- ja sivistystoiminnan kohde, eivät itsenäisiä subjektejä. Uskonnollisiin teksteihin tutustuminen oli heidän ensimmäinen kosketuskohtansa omakohtaiseen lukemiseen. Teoksessa tarkastellaan kansanihmisten uskonnollisen lukemisen muotoja ja kehitystä varhaismodernina aikana. Mikä oli ulko- ja sisäluvun suhde ja merkitys lukemisprosessissa? Miten lapset ja nuoriso otettiin huomioon kirkollisessa kansanopetuksessa ja julkaistun kirjallisuuden kohderyhmänä? Entä mikä oli lukemisen merkitys uskonnollisten liikkeiden piirissä?